Kuluminen

Kuluminen on materiaalin vähittäistä irtoamista kiinteästä pinnasta toisen pinnan liikkeen ansiosta. Kulumisen tutkiminen on tribologian osa-alue. Kitka aiheuttaa kulumista. Kulumisen määritelmä ei sisällä plastisesta muokkautumisesta aiheutuvaa mittojen muuttumista vaikka kulumista voi esiintyä ilman materiaalin poistumista. Määritelmään ei myöskään sisälly kuluminen ilman hankausta, kavitaatio vastinpinnan ollessa neste ja korroosio, jossa pinnan tuhoutumiseen vaikuttaa enemmän kemialliset syyt kuin mekaaniset.

Kulumisen mekanismeja ovat

1. adhessiivinen kuluminen (koskettavien pintojen osat liimautuvat tai hitsautuvat yhteen)
2. abrassiivinen kuluminen (kosketuspinnan välissä hiovia partikkeleita)
3. pinnan murtuminen
4. pistemäinen kuluminen (pinnan oksidoituminen)
5. eroosiomainen kuluminen.

Pintojen kovuuserot vaikuttavat kulumismekanismeihin. Kova kappale kyntää tai leikkaa pehmää pintaa, mutta kova vastinpinta kantaa toisen kovan tai sitten tapahtuu muokkautumista. Pintojen karheus vaikuttaa siten, että pehmeällä vastinpinnalla tapahtuu naarmuuntumista ja pinnoitteen läpäisyä, ja kovalla vastinpinnalla epäkarheudet lukkiutuvat ja ulokkeet väsyvät. Pintojen välissä olevat partikkelit petautuvat pehmeään pintaan ja kovalla vastinpinnalla partikkelit jauhautuvat ja voivat piiloutua pinnankarheuden koloihin.